Kodinvaihtoon Kanarialle?

Joskus joulun maissa tuli Intervacin kautta yllättävä pyyntö vaihtaa meidän talvi Kanarian kesään. Ensimmäinen ajatus oli, että ei kiinnosta, siellä oltiin kerran 12 vuotta sitten, ja se paikka on sillä nähty, mutta ajankohta ja mahdollisuus pistää aivot narikkaan kahdeksi viikoksi huhtikuun alussa, ei sitten lopulta tuntunutkaan ihan mahdottomalta. Lomakohde ei vain tuntunut sinänsä meidän jutulta ja ihan hiljaa ja vaivihkaa - lähes salaa kannoimme kotiin kirjastosta lainatut matkaoppaatkin. Paljastan siis heti lievän asenteellisuutemme aurinko- ja rantalomiin ylipäänsä. Siitä älköön kukaan mieltään pahoittako.

Intervac-siivous oli kyllä viedä loputkin mehut koulupäivien keskellä, mutta saatiin yllättävä apu reippaalta opiskelijaneitoselta, joka tänään antoi vaivojaan säästelemättä viime silauksen kodillemme. Eli loma alkoi kumminkin.

Mutta kyllä me taas mielemme pahoitettiin tuosta Finnairin lomalennosta. Eilen netin check in antoi ymmärtää, että paikat arvottiin exit-riville ja astuimme ihan rennosti koneeseen. Mutta eipä se sitten niin mennytkään. Olimme exit-alueella, ei rivillä, ja siksi meiltä kysyttiin, ollaanko terveitä ja osataanko englantia. Kyllä niin pienet paikat saatiin, että normaalitoiminnat olivat mahdottomia. Mittasin, että selkänojan ja pöydän väli oli 25 cm ja kysyn vaan, kuka siihen mahtuu syömään. Miehellä oli vielä tukalampaa. Edessä oleva kaveri kyllä venytteli pitkät jalkansa etuseinään asti ja siitä tukea ottaen runnoi selkänojansa Miehen polville. Kuva kertoo. Oli joillain muillakin ongelmia, mutta ihan kaikilla ei, joten nyt päätettiin, että kahden viikon päästä paluulennolla meillä on paikat, jossa mahtuu istumaan. Nih. On jo aavistus siitäkin, miten homma junaillaan.

 

Lomalennon pilotti joutui vetämään koneen uudestaan ylös ihan laskun loppuvaiheessa, kun kiitoradalla oli joku muu kone tiellä, ja niin siinä sitten poltettiin kerosiinia käymällä niin lähellä päiväntasaajaa, ettei ole koskaan ennen oltu. Lomalentolaisilla oli syytäkin taputtaa tällä kertaa, kun lopulta oltiin maassa.

Sähköposti on tehokas tapa tutustua. Miehen kanarialainen kaima käveli käsi ojossa vastaan ja kysyi, olemmeko me me. Ja olmmehan me. Hädin tuskin mahduimme loma-autoon. Kaveri antoi Miehelle autonavaimet ja alkoi neuvoa tietä loma-asuntoon. Ei sammunut auto monta kertaa, ja huomenna kokeillaan muuttaa se avoautoksi. (No kun autossa on niin pieni moottori, ettei se jaksa lähteä liikkeelle kuin täyskaasulla. Ja käsijarrukin pitää olla pois, että liikutaan.)

Paikka on pariskunnan loma-asunto. Luulimme olevamme enemmän paikallisten loma-asukkaiden kanssa, mutta altaalla melskasivat kyllä suomalaiset lapsiperheet ja muut turistit. Loma-asunnoista 80% omistaa Finnmatkat ja Fritidsresor ja loput omistajat ovat yksityisiä paikallisia, eli meille on siis tulossa mökkiloma paikalliseen tapaan. Näkymät ovat hienot, eikä mistään pidä valittaa, kun kerran lämmintä on yli 20°. Käytiin syömässäkin. Onnistuin saamaan maukkaan salaatin ja Mies söi Happy Meal -hampurilaisen. Ei se sitä tarkoituksella tilannut, mutta kun hampurilaisessa on hammastikun päässä vappuhuiska, niin on se varmaan lasten annos. Paikka oli Coconut bar Bahia Felizin ja Playa Aquilan välissä. Vähintään ok, mutta ehkä huomenna lähdemme jonnekin, missä ei ole niin paljon turisteja. Toivottavasti suomalaistenavat eivät täällä keksi lähteä virpomaan. Meidän vaihtareita varovasti valmistettiin kohtaamaan pajunoksia huitovat pikkunoidat Virvon varvon -loruineen. Jätettiin suklaanameja pöydälle, jos joku sattuisi tulemaan.

Ulkona laulavat linnut kuin joskus kotona toukokuun lopulla. Ihan epätodellinen olo!
 

Aprilli- ja virpomispäivä - palmusunnuntai

Vaatekaapin tangon muoviset kannakkeet pettivät, kun ripustin vaatteita. Pitää löytää narua, ettei elettäisi ihan matkalaukusta. Nyt eletään tai löydetään narua. Kanarian parivuode näytti sopusuhtaiselta, kuten arkkitehdin jutuissa kuuluukin. Leveyttä huimat metrikymmenen ja pituuttakin runsaat satakuusikymmentä. (Mies taas liioittelee, sanoisin että kumpaankin suuntaan kolmisenkymmentä senttiä sentään lisää.) Ei tarvitse pestä jälkojaan, kun ne kuitenkaan ei pysty petiä likaamaan. Täytyy käydä alan liikkeissä, meillä on kotona kahdeksan tyynyä, näillä puolitoista. Naapurit ovat ystävällisiä, "Buenos dias" kuului heti, kun aloimme aamukahvitella parvekkeella. Parvekkeen alapuolella kävelevät turistit kyllä ihmettelivät ihan suomeksi, olivatko menneet johonkin aprillipilaan. Täällä on ihan oma perinne palmusunnuntaina. Tasan kello yhdeksän alkaa 80-luvun diskomusiikin tahtiin palmusunnuntain tanssi uima-altaalla. Ohjeet annetaan ruotsiksi. Nyt ymmärrän, miksi tämä perinne elää voimakkaampana täällä kuin kotiseudullaan. Tämmöistä tämä paikallinen elämä täällä. Paine kasvaa ajaa äkkiä vuoriston suuntaan.

Aamukahvimukit ovat erehdyttävästi samannäköiset kuin ne entiset opettajainhuoneessa. Pohjassa lukee Ikea. Vaihtarimme on arkkitehti, ei olis uskonut.

 

Paikalliset palmunlehvät terassimme alapuolella palmusunnuntaina.

Ruotsalaisten vesijumppakomentojen tauottua lähdimme mekin altaalle. Mies väitti, että vesi ei ollut kylmää ja ui noin 15 sekuntia ja sitten lähti puoleksi tunniksi sisälle suihkuun. Minä uin ainakin kolme varttia, kunnes altaassa alkoi olla muutamia ruotsiksi melskaavia pikkupoikia muutama liikaa. Minulle kyllä aika vähän on jo liikaa, varsinkin kun niillä on vesipyssyt. Tuli pisaroita rilleihin.

 

Uidessani tuli altaan reunalle nuoren ruotsalaistytön ohjaamana joku ruotsalaisten kuninkaallisten invaasio. Eivät ne olleet Bernadotteja vaan niitä muita. Siniset t-paidat ja edessä kolme keltaista kruunua. Mies epäili, että me ei olla enää ihan selvillä kotimaan tapahtumista ja Ruotsin maakiekkojoukkue on lähtenyt pakosalle. Siltä se näyttikin, koska niiden lapset vietiin äkkiä vaivihkaa jonossa hyvään piiloon.

Jonkun ajan päästä niistä pienimmät tuotiin takaisin ja musiikista päätellen niitä oli yritetty kansainvälistää Fröbelin palikoitten musiikilla, niin täsmällisesti pikkuväki pisti sutsi-satsi-sutsi-satsi-sutsi-sat-saa. Huomaa turvamies mustissa laseissa pikkuväen takana.

Niitten selkään oli myös kiinnitetty paikallinen lippu. Sama liehuu portilla.

Aikamme sitten seurattuamme tätä kansainvälistä jännittävää tapahtumasarjaa Mies vetäytyi paikalliseen tapaan siestalle ja minä parvekkeelle selaamaan paikan muun kulttuuritarjonnan esitteitä, että pystyisimme mahdollisimman tehokkaasti käyttämään loppupäivän.Siestan jälkeen meidän piti oikeastaan vain kävellä täältä etelään päin niin pitkälle kuin viitsitään, mutta kansainvälisyyteen tuli pakosta tutustuttua tälläkin reissulla. Ensin toki bongailtiin kaikkea kivaa matkalla. Esimerkiksi syötiin. Miehen salamipizzasta ei kyllä laita kuvaa, mutta oma avocadoni katkarapuineen oli tosi hyvä, kun vain otti ensin tuon liian majoneesin syrjään.


Välillä piti ottaa lähikuvia ilmiöistä. Olipa iso mato,



Loma-asutuksessa oli jäljellä arabialaisia vaikutteita?

Ja lähikuvista panoraamaan. Matkaoppaissa aina sanotaan, että jostain paikasta on breathtaking view, eli hengästyttävä näkymä, kuten esimerkiksi tässä kohdassa, mutta ihan tavallisia taloja ja palmuja ja merta pitkälle sieltä näkyi. Tai sitten en osaa ottaa sellaista kuvaa kuin pitäisi.

Tässä kuvassa on Inglesin loma-asutusta, johon nuorimpien poikien kanssa tutustuimme jo 12 vuotta sitten ja Maspalomasin kuuluisat dyynit, joista Miehellä ei ole mitään mielikuvaa, vaikka ne ovat kaikissa Kanarian esitteissä. Pitänee viedä se sinne uudestaan. Tätäkin polun kohtaa mainostettiin näköalapaikkana. Voi olla kuvaajan valinta, että näköalakuva ei sykähdytä. Parkkipaikan olisi voinut rajata kuvasta pois ja kääntää linssiä vähän vasemmalle.

Olipa koristeltu liikenneympyrä. 

13%20liikenteenjakaja-normal.jpg

Kansainväliseen vertailuun joutuivat tänään kirkkojen sisäänheittäjät. Ruotsalainen kirkko tarjossi korvapuusteja (örfilar), kahvia (kaffe) ja hitaan nettiyhteyden, josta pääsi maksamaan omantunnon mukaan. Ei jääty perhejumikseen ja annettiin ostamamme arpaliputkin yhdelle pikkutytölle. Toivottavasti voitti paperikassillisen jotain. Kysyimme joltain, onko siellä myös suomalaisten toimintaa, kun ulkona on Suomen lippu, mutta sanoivat, että eivät he tiedä, miksi siellä on Suomen lippu, eikä heillä ole yhteyksiä suomalaisiin. Ai jaa.

Seuraava sisäänheittäjä oli San Agustinin kauppakeskuksen panoraamatasanteella. Jakoi palmunlehviä ja kertoi saksaksi, että kirkon ovet ovat vielä kiinni, mutta kymmenen minuutin päästä saisi ilmaisia oluita. Ei jääty sinnekään katoliseen Gottesdienstiin. Seuraava sitten koukutti, jutteli niin mukavasti, että Evangelisches Gottesdienst Templo Ecumenicossa ei kestä kuin 45 minuuttia, kun erilaisia jumalanpalveluksia on tunnin välein ja siihen sisältyy jo Abendmahl. Niin sisältyi, ja istuimme sitten saksankielisessä luterilaisessa jumalanpalveluksessa vähän alle oppitunnin verran. Ihan oiva päätös palmusunnuntain liikuntapäivälle. Bongaa Mies. Aurinkolaseista tunnistaa.

Mies oli ylpeä meistä, kun osattiin Playa del Ingelistä tulla ihan oikealla bussilla takaisin ilman karttaa ja etukäteistietoja. En raatsinut sille näyttää kartasta, miten lähellä nämä paikat ovat toisiaan ja miten monta bussilinjaa siinä kulkee. Tämä on sellaista turistihelppoa aluetta, jolla ei tarvitse osata yhtään mitään. Aivot narikassa pärjää.

Vielä hetki tunnelmointia kotirannassa.

12%20rannan%20k%C3%A4velykatu%20illalla-

Maanantaina sataa - tietysti

Aamulla uitiin reippaasti ja jopa otettiin hetki aurinkoa. Kirjoitan tämän ihan siksi, että huomaatte meidän hyvin integroituneen paikallisiin tapoihin. Miten äkkiä se kävikään!

Taivas alkoi vuorten suunnassa kuitenkin näyttää sen verran pilviseltä, että Mies teki uuden suunnitelman tämän päivän kulttuuririennoille. Ruotsalaisinvaasion antropologiaa pitäisi tutkia tarkemmin, ja mikä olisi sen osuvampaa kuin suunnistaa paikalliseen IKEAan. Suunnistettiin toki, mutta ei löytynyt, ei sitten millään. Ajeltiin ympäriinsä ja lopulta parkkeerattiin ihan jonkun muun centro commercialin isolle parkkipaikalle ja muutettiin tutustumissuunnitelmaa: Ranskasta rantautunut Carrefour oli meille aivan uusi tuttavuus. Hyvä, että tuli nähtyä.

Tähän IKEA-innostukseen oli kyllä ihan käytännöllinen syy. Kodinvaihdossa olemme tottuneet siihen, että koti on kodinomainen myös varustukseltaan, mutta nyt olemmekin kanarialaisessa lomakodissa, jossa on paljon puutteita. Ei kovasti haittaa olla ilman pesukonetta, astianpesukonetta, tiskiharjaa, hiustenkuivaajaa tai kahvinkeitintä, mutta öisin ei tule uni, jos ei ole riittävästi tyynyjä ympärillä. Eilen jo katseltiin sunnuntaina auki olleita supermarketteja, mutta ei tyynyjä missään. Miehen mielestä IKEA olisi takuuvarma paikka ja sieltä saisi myös narua tai nippusiteitä romahtaneen vaatekaapin tangon korjaamiseen. Löytyivät ne tyynyt sieltä Carrefouristakin, vaikka mitoitus olikin hyvin outo: tyynyt 45x70 tai 90 cm ja tyynyliinat 45x100 cm. Katsotaan nyt, miten uni tulee.

Pakko on sanoa myös, että on mulla taitava mies ajamaan autoa kuin autoa. Valittaa kyllä, kun ei tahdo mahtua näihin vaihtoautoihin, mutta ajaa minkä maan liikenteessä tahansa. Tänään muisteltiin sitä aikaa, jolloin oltiin yli kolmekymmentä kiloa ja vuotta pienempiä ja nuorempia ja autona oli Fiat 600. Ei ole paljon isompi tämäkään. Kuvakulma valehtelee samaan suuntaan kuin autokauppiaat.


Kanarialla on muutakin kuin rantaa!

Aloitin päiväni reippaasti kielikylvyllä paikalliseen tapaan: vesijumppaa ruotsiksi uima-altaalla. Mies pysytteli sisätiloissa, mutta selitelköön itse liikuntakammoaan (laiskuutta?)

Miehelle jäi kuitenkin eilisestä IKEA-harhailusta turhautuminen. Pakko on löytää ruotsalainen lohdutus täältä ja saada lihapullia. Mies haki siis jo illalla valmiiksi yksityiskohtaiset ajo-ohjeet Googlen antamaan osoitteeseen. 15 metriä meidän parkkihallin ovelta oikeaan, sitten 900 metriä yhtä tietä ja 12,5 km moottoritietä ja lopuksi pyöritystä yhdessä moottoritien liittymässä - kunnes lopulta tajusin, että ohjeet ohjasivat keskelle Las Palmasista Maspalomasiin johtavaa moottoritien kaistaa. Osoite oli jotain ihan muuta! Sain Miehen lopulta lopettamaan moottoritien liittymässä pyörimisen ja aloin varovasti Arinagan ja Vecindarion jälkeen ohjailla pienemmille teille ja sisämaahan lupaamalla lihapullia sitten kotona. Yhden hautausmaan parkkipaikalla Sardinassa Mies sitten naputti toiselle naiselleen osoitteen Santa Lucia. Eipä tiennyt kyllä siinä vielä, että lähdettiin vuoria kohti, mutta minä tiesin kyllä yhden patikkapolun Santa Luciassa jo etukäteen. En vain kertonut ihan vielä.

Tie oli pelkkää serpentiiniä vuorten rinteillä ja Mies sanoi, että lihapullien lisäksi hän on ansainnut kyllä illalla myös oluen. Ihan ok, itse opettelin käyttämään kamerani panoraamavalikkoa. Onnistunen ensi kerralla. Mies ei paljon autosta poistunut, vaikka olisi varmaan ollut hyvä välillä oikoa jalkoja ja tuulettaa päätä.



Santa Lucian maamerkki oli komea kupolikirkko. Sen parkkipaikka oli varmaan tarkoitettu myös turisteille, koska siellä päivysti koira ja mies, joka jakoi paikallisen HAO-ravintolan mainoskortteja ja viittilöi kaikki kirkon sijasta alamäkeen.

Miehen vieressä on koira, joka liittyy kiinteästi kertomuksemme jatkoon.

Vastoin miehen neuvoja kiipesimme kumminkin ensin kirkkoon ja kuvasimme portaikon edessä kasvavia komeita kaktuksia.





 

Kirkossa oli valmiina näitä tronoja, valtaistuimia, joita kannetaan pääsiäisviikon kulkueissa hitaasti ja hartaasti. On kuulemma kunniatehtävä päästä kantamaan ja kantamisvuoroa saatetaan odottaa vuosikausia.

Kirkosta poistuttuamme huijasimme opastavaa miestä sen verran, että emme lähteneet kävelemään viittilöityyn suuntaan vaan ajoimme sinne autolla ja parkkeerasimme ravintolan eteen. Opasmiestä onnistuttiin huijaamaan, mutta emme näköjään koiraa! Onneksi tästä ravintolasta oli jossain suomenkielisessäkin oppaassa ollut juttua, muuten emme ehkä olisi uskoneet saavamme täältä ruokaa. Tarjoilijamies tuli kysymään, millä kielellä halusimme ruokalistan, englanniksi, saksaksi vai ruotsiksi. Kun vastasin saksaksi, että osaamme kaikkia, hän jätti meille englannin- ja ruotsinkieliset listat. Onneksi jätti, koska ruotsalaisia ainakin narutetaan. Niille tarjotaan ketunjalkoja (rävben) kun englantilaisille paistetaan possua (pork) ja jotain pyöräilijätipuja (cyckling), kun englantilaisille tarjotaan kananpoikaa (chicken). Lopulta päädyimme varmuuden vuoksi mahdollisimman kansainvälisiin termeihin: Miehelle entrecote ja minulle salaatti.

Pentti Korpelan kirjasta Hiekkadyyneiltä Lumihuipuille luettiin, että pyhiinvaellus vuosisadan ristille ohittaisi sopivasti ravintola HAOn ja lähdettiin sen neuvomana kiipeämään mäkeä ylös. Olipa tarkka ohje. Talo talolta, banaanipensas banaanipensaalta ohjattiin kääntyilemään ja vaikka kirja on ilmestynyt 2005, kaikki piti paikkansa, paitsi polun kivet. Liekö joku potkinut mennessään? Aluksi reitti kulki idyllisiä pikkukujia, ja kuten näkyy, ravintolan kohdalta oli meidän matkaamme lähtenyt kirkon parkkipaikalla päivystänyt pikkukoira. Välillä se meni edellä, välillä seurasi.

 

 

Yhdessä tienmutkassa tyhjällä tontilla loikoili lauma laihoja kulkukoiria, jotka hetkessä ympäröivät opaskoiramme. Huonoa omaatuntoa kokien ja vähän noita isoja pelätenkin ajattelimme ennemmin uhrata pikkukoiran kuin sännätä väliin, mutta muutaman vingahduksen jälkeen pikkukoira oli taas perässämme.

Ja taas mentiin palmupuitten reunustamaa polkua. Kyllä tässä koira ja Korpela tarvittiinkin, ettei usko määränpäähän loppunut.

Yhden mutkan takana sitten kiipeämisemme palkittiin. Santa Lucia kirkkoineen oli alhaalla palmumaiseman takana ja aurinko paistoi.

Olimme kuitenkin jo käyttäneet Korpelan patikkaretkeen arvioimasta kahden ja puolen tunnin ajasta noin tunnin (siis arvioitu aika edestakaisin 2,5) ja risti oli vielä kovin kaukana ja ylhäällä. Tämäkin kuva on zoomaten otettu.

Minusta ihan näytti siltä, että koirankin kuono oli alaspäin ja aika iloisesti se lähti juoksemaan edellä, kun itse lähdin alaspäin.

Matkan varrella piti pysähtyä ihailemaan kaktusta.


Sinne jäi pikkukoira surullisena vilkuttamaan, kun emme ottaneet sitä autoon.

Toiselle naiselle uudet koordinaatit, ja taas jatkuivat serpentiinit. Mies oli mielissään, kun kehuin sen ajotaitoja. Sanoin, että en lähtisi tänne bussilla (vaikka niitäkin kulkee), mieluummin istun kyydissä, kun Mies ajaa. Hyvin ajaa, pakko sanoa. Eikä pelkää, vaikka tie näyttää loppuvan ihan seuraavaan mutkaan.

San Bartolomen lähellä oli kiva Mirador nimeltään Tunte. Istahdettiin hetkeksi, juotiin kahvit ja otettiin maisemakuvat. Aika vähän on noilla sisämaan reiteillä järjestetty sopivia parkkipaikkoja. Tässä kohdassa kanarialaiset voisivat vähän paremmin palvella turisteja. Tai jospa ne ihan tarkoituksella haluavat turistien makaavan paikoillaan rannoilla?

Tunten jälkeen tuli välillä jo lähes suomalainen olo, mäntyjä tien molemmin puolin.

Mutta ei ollut kauan, tultiin tälle seudulle tyypillsemmälle kulkuväylälle: vasemmalla kallio, oikealla putous ja siinä välissä hylly. Mies ei antanut avata edes auton ikkunaa, kuten kuvasta huomaa.



Seuraavalla miradorilla pääsinkin sitten ottamaan kuvia näistä tiehyllyistä. Tuolta me äsken tulimme. Tuntuu kyllä aika uskomattomalta, että sieltä tuli bussejakin.



Puerto de la Mogan

Ihan lomalla vaan, ilman suorituspaineita. Aamu-uinti oli ehdottomasti käytävä, mutta sen jälkeen olikin vuorossa kahden tunnin päikkärit, kun siltä tuntui. Kahdesta lisätyynystä huolimatta ei nukuta kovin hyvin öisin vieläkään, Mies ei nuku yleensä ja minä en nuku aamulla.

Puerto de la Mogan on Kanarian lounaisrannalla, vähän kauempana vilkkaista Playa del Inglesistä ja Maspalomasista, vielä Puerto Ricostakin eteenpäin. Paikkaa mainostetaan kauniina lomakylänä. Siispä sinne hölkkäämään tänään.

Jo loma-autoa tankatessa tuli hyvä mieli. Pieni tankki, halpa bensa.

Söimme kauniit jätskiannokset jossain rantakahvilassa ja katseltiin satamaa. Samalla nähtiin, että jollain suomalaisella pariskunnalla ei ollut yhtä kivaa lomallaan kuin meillä. Puhuttiin sitten hienotunteisesti saksaa keskenämme siinä viereisessä pöydässä. Siis oikeesti - luuleeko joku Kanarialla, että suomi on niin eksoottinen kieli, että sitä naapuripöydässä ei ymmärretä! Ja sitten siirryttiin siihen hölkkäpuoleen köynnösten alle. Juuri tästä paikasta oli paljon postikortteja telineissä.

02%20a%20puertp%20de%20la%20moganissa-no

Nättiä siellä olikin.

10%20puerto%20de%20la%20Mogan-normal.jpg

10%20kukat%20-normal.jpg

Puerto de la Moganin rantakatuja

10%20loma-asunnot%20Moganissa-normal.jpg

Ja Puerto de la Moganin ranta

10%20puerto%20de%20la%20moganin%20ranta-

Matkalla ajeltiin taas vuortenseinämien hyllyillä. Tällä kertaa vain putous oli mereen eikä rotkoon.

10%20bussi-normal.jpg

10%20rantatien%20mutka-normal.jpg

Ja nähtiin ehdottomasti myös se paikka, missä ei varmasti haluta viettää aurinkolomaa. Puerto Rico, tai melkein mikä muu paikka siellä päin. Rivihotelleja amfiteatterin tapaan vuorten seinämillä ja jos haluaa pois, pitää ajaa autolla kauan hyllyjä pitkin.

10%20puerto%20rico-normal.jpg

Paljon paremman paikan lomakodilleen ovat ostaneet nämä meidän vaihtarit. Netti tökkii, saattaa olla poissa lähes koko päivän, mutta kyllä tämä muuten telttailun voittaa. Telttailijoita nähtiin matkamme varrella kyllä ihan käsittämättömissä paikoissa. Ei uskallettu jäädä kyselemään, miksi olivat siellä, ja kuvatkin otettiin autosta.

10%20telttailijat-normal.jpg

Täällä on rento meininki. Lomameininki varmaan tarttuu kohta meihinkin, kun katsellaan näitä työntekijöitä. Yksi tekee töitä ja kaksi seisoo katselemassa.

10%20ty%C3%B6ntekij%C3%A4t-normal.jpg


Sitä sun tätä kiirastorstaina

En ole tainnut koskaan aloittaa kiirastorstaitani uimalla, mutta nyt olen.

Miehen matkalta katosi tänään yksi kiintopiste. Nyt ei tarvitse enää etsiä Ikeaa. Kolmas kerta sanoi toden, ja nyt se löytyi. Muistan joskus kauan sitten, kun yritimme vierottaa tytärtämme tutista. Kaksi vuorokautta jaksettiin katsella tärisevää ja jännittynyttä lasta ja sitten annettiin tutti takaisin. Kahdessa sekunnissa jännitys ja tärinä olivat poissa. Miehellä oli nähtävissä ihan sama ilmiö IKEAn ruokajonossa. Ostin varmuuden vuoksi huomiseksi pakastelihapullia ja puolukkahilloa. (Toisaalta tärinää on muillakin: ellei netti toimi, joku muu tärisee, käy nukkumaan ja pyytää herättämään, kun yhteys taas toimii. Sen takia jouduin ostamaan nettiyhteyden vastaanotosta. Siellä kyllä varoiteltiin, että netti ei ehkä toimi kunnolla, se voi toimia vain ulkona, jos sielläkään. )

09%20ikean%20lihapullat-normal.jpg

IKEAa oli kyllä kiva käydä katsomassa ja vertailemassa suomalaiseen. Täällä oli paljon värikkäämpää. Esimerkiksi sisutusasetelmissa oli värillisiä verhoja ja peitteitä, pöydillä kukkia, seinillä kuvia ja sängyissä leluja ja tyynyjä. Muuten konsepti oli kyllä ihan sama, hinnatkin varmaan suunnilleen.

09%20ikean%20makuuhuone-normal.jpg

Kun nyt oli tälle linjalle lähdetty, etsittiin vielä Terraza, paikallinen outlet-kauppakeskus. Aika vaatimaton, mutta osa hinnoista oli kyllä todella halpoja, esim El Corte Inglesin outlet oli edullisempi kuin Stockan vastaava Tammistossa. Yhden Tommy Hilfigerin paidan löysin Tyttären esikoiselle, mutta Mies ei haaveistaan huolimatta tainnut löytää kuin kahden euron varvastossut ja säällisemmät shortsit tuonne uima-altaalle. Eipä me kyllä mitään tarvitakaan. Eikä outleteissä oikein ole meidän kokojakaan. Nämäkin olivat aika pieniä. Liian matalia ainakin. Ja tämä kuvan Ferrari oli käytetty, aivan lommoilla, kulutti enemmän ja kulki hiljempaa(!), vain 229 km/h, ei kannata vaihtaa Volvoa tähän.

 02%20ferrari-normal.jpg

Sitten vaihtui miljöö ihan kunnolla. Siirryttiin kulttuurin alueelle, kun kerran Kanarialla ollaan ja ajettiin Las Palmasiin. Kolumbuksen hieno talo löytyi ihan vaivatta, ja ovi todettiin komeaksi ja samoin nähtiin saman tien, että on puisia parvekkeita siellä sun täällä niin kuin opaskirjoissa kerrottiin.

09%20kolumbuksen%20talon%20ovi-normal.jp

08%20Casa%20de%20Colon-normal.jpg

08%20toinen%20katun%C3%A4kym%C3%A4-norma

Santa Anan kaksitorninen katedraali oli paikka, johon olimme menossa. Niin meni aika moni muukin. Kun vähän aikaa oli istuttu, alkoivat istumapaikat loppua, vaikka penkkien päihin oli tuotu puutarhatuoleja varalle. Espanjan kieli on niin vieras, että hädin tuskin tunnistimme tekstit ja arvasimme loput kontekstista: oli kysymys viimeisestä ehtoollisesta ja siitä, kun Jeesus pesi opetuslasten jalat. Senkin ymmärsin saarnasta, että pappi yhdisti jalkojen pesun, ehtoollisen vertauskuvan ja Kristuksen ruumiillisen kärsimisen toisiinsa samasta asiasta kertoviksi tasoiksi. Sanoisin, että hyvä minä, en ole ikinä lukenut espanjaa. Jotain tuttua sentään löytyi: kesken messun laulettiin vanha tuttu "Lapin poika mä oon, juurta noitain. Taikarumpu soi syntyessäin..." Mies sanoi, että Red river... tai jotain. Red River Rock.

Ehtoollisen jätimme väliin, kun tiedämme kirkollisista asioista sen verran, että luterilaisen ei sovi katolisessa kirkossa mennä leipää ottamaan ja viiniähän siellä ei saa. Söimme muutaman taatelin Miehen repusta, mutta nekin ihan vain verensokerin takia, kun messu kesti aika kauan. Siihen meni aikaa, kun alttarilla pestiin aika monet jalat ja taisi siinä olla joitain muitakin meille vieraita osia. Ihan aluksi ainakin joku nainen vaaleanpunaisessa jakkupuvussa rukoili rukousnauhan kanssa kaikenlaista josta emme ymmärtäneet muuta kuin pitkän listan pyhimysten nimiä.

Mies on aina välillä sitä mieltä, että minun ei pitäisi puhua kaikille, mutta minusta se on joskus ihan hyödyllistä. Nyt sanoin edessämme istuneelle pariskunnalle, että excuse me, puhuisivatko ne englantia. Ja puhuivat ihan hyvin ja ystävällisesti. Kertoivat, että äsken vietiin pieneen kappeliin kulkueena esille Kristuksen ruumista (ehtoollisleipää), eikä sitä siunata lisää huomenna. Nyt sitten kansa vaelsi sinne katsomaan ja rukoilemaan. He kertoivat, että kannattaisi odottaa puoleen yöhön Via Crucista, jossa soihtukulkue kulkisi Jeesuksen 12 kohtaa ristin tiellä. Huomenna kannattaisi tulla takaisin, kun Las Palmasin kuuden kirkon kulkueet kohtaavat täällä Plaza Santa Analla. Sinne tulemme kyllä, mutta nyt Mies lähti mieluummin ajamaan takaisin ennen puolta yötä.

Lopuksi pariskunta sanoi, että kristittyjä luterilaisetkin ovat, ei se mitään haittaa, että ollaan Suomesta ja toivottivat hyvää pääsiäistä.

09%20santa%20anan%20katto-normal.jpg


Pitkäperjantaina Las Palmasissa

Pitkäperjantain pääohjelma oli Las Palmasin Santa Anan katedraalin pääsiäiskulkue, mutta keksimme me monta muutakin juttua siihen oheen. Ei kannata varmaan edes mainitakaan, että päivä alkoi taas vesijumpalla. Tällä kertaa ilmeisesti norjalaisittain murretulla englannilla topakan viikinkitytön ohjaamana. Sen jälkeen kansainväliseen pohjoismaiseen tapaan söimme Miehen toivomuksesta eilen IKEAsta ostettuja lihapullia puolukkahillon kanssa, eikä Mies hämääntynyt edes lisäämästäni avocadosalaatista. Kaikki täällä käy, turistielämä on niin helposti sulavaa, että tuo monikulttuurisuus menee siinä samalla.

Eilinen ajo Las Palmasiin oli hyvä harjoitus, nyt osasimme ihan suoraan Las Palmasin helpoimmalle parkkipaikalle, ja tulihan siinä sitten otettua muutama tunnelmakuva aukioista ja kaduista taas.

08%20katun%C3%A4kym%C3%A4-normal.jpg

08%20colonilta%20kirkolle%20katun%C3%A4k

Väkijoukkoa katujen varrella odottamassa kulkueita.

08%20ihmisi%C3%A4%20odottamassa-normal.j

Santa Anan katedraalin edessä ei ihan heti ollut kovin pääsiäismäisiä kulkueita, joten katseltiin ylikansallista pikkulapsitoimintaa: ihan joka paikassa pikkulapset ajavat takaa puluja. Tämä pikkupoika oli yksi sinnikkäimmistä pulujen kauhuista.

08%20poika%20ja%20pulu-normal.jpg

Ja tämän tytön hattaran hallintaa seurasi aika monikin aikuinen, mutta hyvin tyttö tasapainonsa piti, ei pudonnut hattara, vaikka pulut saivat kyytiä.

08%20tytt%C3%B6%20ja%20pulu-normal.jpg

Kulkue lähti matkaan, kuvat kertonevat enemmän kuin itse osaamme. En osaa yhtään sanoa, mistä nämä kuvat ja kulkueet ovat alkunsa saaneet, enkä kaikkea niihin liittyvää ymmärrä, mutta jotain hienoa näihin sisältyi. Koko yhteisö oli mukana, oli paljon rooleja. Erityisen vaikuttavina koin surupukuiset naiset, jotka kulkivat joko ristiltä pois otetun Jeesuksen tai sitä seuraavan Marian mukana. Marian valtaistuimen takana kulki lopuksi valtava väkijoukko. Kuvat olivat konkreettinen tapa surra pitkäperjantaita ja Jeesuksen kuolemaa.

Ensimmäisenä kuvana tuli Maria Magdaleena pesemässä Jeesuksen jalkoja. Vieressämme seisoi suomalainen perhe, jolle homma taisi tulla yllätyksenä ja rouva napsi kuvia ja ihmetteli, mitä tapahtuu. Toisen kuvan esiin tullessa rouva melkein parahti, että sieltähän tulee toinen ja napsi lisää. Kolmannen tullessa rouvalta loppui kameran akku. Siinä vaiheessa paljastin kansallisuuteni ja kerroin, että näitä kulkee koko illan. Las Palmasissa on seitsemän kirkkoa ja joka kirkosta lähtee monta vaunua liikkeelle. Rouva taisi jäädä miettimään akun ostamista tai lataamismahdollisuuksia.

08%20maria%20pesee%20jeesuksen%20jalat-n

Simon Kyreneläinen kantaa ristiä Jeesuksen kanssa.

08%20simon%20kyrenel%C3%A4inen-normal.jp

Jeesus Getsemanessa.

08%20Jeesus%20getsemanessa-normal.jpg

 

08%20jeesus%20ja%20opetuslapset%20getsem

Tässä yksi Pietari

08%20pietari-normal.jpg

ja toisesta kirkosta Pietari ja kukko

08%20pietari%20hiilivalkealla-normal.jpg

 

08%20pietari%20ja%20kukko-normal.jpg

Jeesus sidottuna

08%20jeesus%20sidottuna-normal.jpg

Ristiinnaulittu

08%20Jeesus%20ristill%C3%A4-normal.jpg

Kulkueissa oli myös hiippalakkeja, joiden tarkoitusta oli vaikeampi tajuta. Mies luki jostain, että nämä symbolisoisivat nasaretilaisia, jotka ovat vasta liittymässä mukaan ja katuvat syntejään. Hiipat olivat eri värisiä. Tässä näkyvän punaisen lisäksi ainakin vihreitä ja valkoisia.

08%20hiippa-normal.jpg

Jeesuksen ja Marian välillä kulki surupukuisia naisia, kaikki vähän vanhempia. Tuli sellainen olo, että naiset olivat kaikki sen ikäisiä, että tietävät jo, mitä suru on, mitä esimerkiksi lapsen menettäminen merkitsee. Vaikuttavaa.

08%20naiset%20surupuvussa-normal.jpg

Naisten jäljessä kannettiin Mariaa. Marian valtaistuin oli kulkueen koristelluin ja komein, oltiinhan katolisessa perinteessä, jossa Marian osa Jeesuksen äitinä on korostunut palvontaan asti. Maria oli kulkueissa mustassa viitassa ja kukkina oli valkoisia liljoja ja ruusuja.

08%20maria%20ja%20katulamppu-normal.jpg

08%20marian%20kasvot%20l%C3%A4helt%C3%A4

Ihan samat suuntaviivat olivat toisen kulkueen Mariassa.

08%20maria%20toisesta%20kirkosta-normal.

Kulkueessa kulki myös sotilaita, enkä tarkoita nyt mitään roomalaisia, vaan ihan nykyajan pioneereja ja laivaston univormuja ja muita.

08%20pioneerit-normal.jpg

Joillain oli kulkueiden katselemiseen omat aitiopaikat.

08%20aitiopaikat-normal.jpg

Meillä oli kuitenkin muutakin mielessä kuin kulkueen seuraaminen. Olimme muutama viikko aikaisemmin nähneet ystävämme Pekan hienot kuvat Las Palmasin vuorenrinteiltä ja tiesimme summittaisen paikankin, joten hetkeksi kulkueista sivuun, että ehdittiin näkymille ennen auringonlaskua. Hiukan oli suunnistamista, eikä ihan kaikkia jalankulkukieltoja edes noudatettu, että päästiin sopivaan kulmaan.

08%20talorykelm%C3%A4n%20panoraama-norma

08%20taloja%20auringonlaskussa%20okra-no08%20talorykelm%C3%A4%20oikealla-normal.08%20talorykelm%C3%A4%20viimeinen%20kuva

Täältä ei kuvaajaa tahtonut saada pois muu kuin vääjäämätön auringonlasku ja niinpä hetken päästä oltiin takaisin kävelykaduilla.

08%20k%C3%A4velykatu-normal.jpg

Rauhallista oli, vaikka väkeä oli paljon. Ravintolat olivat auki ja jokaisella pikkukujalla oli pöytäryhmä tai pari.

08%20ravintola%20pikkukujalla-normal.jpg

Pääsiäiskoristelua ikkunoissa. Tämä varmaan on ihan itse kana, ei enää tipu.

08%20suklaakukko-normal.jpg

Illan hämärtyessä kulkueista tuli vieläkin vaikuttavamman näköisiä. Emme oikein tienneet reittejä, mutta niitä näytti kulkevan pitkin ja poikin. Kävimme sisälläkin yhdessä kirkossa.

08%20san%20francisco-normal.jpg

Johannes ja Maria Jeesuksen tyhjän ristin äärellä.

08%20johannes%20ja%20maria-normal.jpg

Jeesus oli otettu pois ristiltä.

08%20jeesus%20poissa%20ristilt%C3%A4-nor

Kulkueessa kulkeville lapsille annettiin välillä juotavaa. Hekin olivat kulkeneet jo tuntikausia.

08%20vesitauko%20lapsille-normal.jpg

Mies ihaili ainakin yhtä orkesteria, joka marssien soitti tuntikaupalla ihan puhtaasti.

08%20soittokunta-normal.jpg

Kuka tämä on? Sadanpäämies? Tai joku muu, näitäkin oli rivissä useita.

08%20sadanp%C3%A4%C3%A4mies%3F-normal.jp

Valaistu Maria pimeällä kadulla.

08%20maria%20pime%C3%A4ss%C3%A4-normal.j

Valtava hiljainen väkimäärä kulki kadun täydeltä Marian perässä.

08%20v%C3%A4kim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-norma

Emme kuitenkaan liittyneet siihen, vaan etsiskelimme ravintolaa tai jotain vähän sillä silmällä. Lopulta vessakäynti maksoi 23 euroa, mutta saimme samaan hintaan aivan loistavan pizzan ja mozzarellasalaatin italialaisessa pikkupaikassa, jossa oli reipas meininki ja kiva tunnelma. Samalla ilmeisesti missasimme kulkueen lopun, koska pois lähtiessämme karkinmyyjät työnsivät kärryjään pois päin. Tämä juhlailta siis päättyi kuviin täysikuusta, joka varsin hyvin kilpaili katuvalaistuksen kanssa.

08%20t%C3%A4sysikuu-normal.jpg

 

Lankalauantai paikalliseen tapaan

 

Kaupat kiinni, joten tuonne vain vuoristoon, missä ei ole niin väliä. Ensin katsottiin kartasta, että saaren korkein kohta on vielä valloittamatta, mutta sitten katsottiin taivaalle ja todettiin, että sitä ei tänään valloitetakaan ja katsottiin karttaa uudestaan. Motarille siis, ja vaikka matkan varrella olivat jo tutut Carrefourit, Ikeat ja Terrazzat, ajettiin ohi, ja loppuihan se motarikin vihdoin ja alkoi taas tulla mutkaa ja ylämäkeä. Vähän väliä kanssamatkustaja hihkaisi ja silloin oli paras hiljentää. Ei vauhdin takia, vaan siksi, että kuvat saisi stilleinä ilman tärähdystä.

07%20kyl%C3%A4%20mutkassa-normal.jpg

Kuvia olisi saanut joka mutkasta. Oli sitten jotain kuvattavaa tai ei. Vastaantulijat vilkuttelivat minulle kyllä hyväntahtoisesti.

 

Yhdessä paikassa ajoin auton jonkun SPAR-kaupan varastolaiturin taakse ja pistin jyrkänteen reunalla käsijarrun päälle siksi aikaa, että kuvaaja pääsi jyrkänteen reunalla keikkuen kokeilemaan panoraamakuvausta taas yhteen rinnekohteeseen.

07%20panoraamamaisema%20taloja-normal.jp

07%20taloja%20rinteess%C3%A4-normal.jpg

Hirvitti jatkaa, kun näki, miten kanarialaiset rakentavat. Tuolle sillalle en ainakaan mene, vaikka kanssani matkustavat naiset ohjaisivat.

07%20katkennut%20silta-normal.jpg

Niillä on kummallakin ihan kummallisia ohjeita. Toinen nainen väittää joka kerta hotellin parkkipaikalle saapuessani, että olen saapunut umpikujaan ja pitää tehdä U-käännös, ihan kuin en itse tietäisi, että siihen päästyäni en kyllä enää käänny takaisin.

Täällä vuoristoteillä on paras mennä sinne, missä näyttää olevan jotain nähtävää. Sellainen nähtävä on esimerkiksi iso kirkko jossain kylän keskellä. Paikan nimi oli Bienvenido Arucas tai jotain sinne päin. Kirkko näkyy tuon puun takana, vaikka tuo puu ei kuulemma olekaan puu, vaan ruoho. Enpä haluaisi nähdä paikallisia kärpäsiä.

07%20ruohokasvi%20ja%20kirkko-normal.jpg

Nyt ensimmäinen nainen bongasi Arucasin kaupungin keskustassa vaaleanpunaisen viitan, johon iski silmänsä ensimmäisen sanan perusteella: Monte... ja jos jossain on monte, sieltä saa hyviä kuvia. Jossain vaiheessa alkoi näyttää pahalta, kun kierrettiin ympyrää (sen monten ympäri ilmeisesti) ja toisen naisen tie loppui kokonaan, mutta lopulta oltiin parkkipaikalla ja kirkkoon syntyi aivan oma perspektiivi.

07%20arucasin%20kirkko-normal.jpg

Emme olleet ilmeisesti kovin ulkomaalaisen näköisiä, koska paikallinen rahastaja kertoi vuolaasti espanjaksi, kuinka me 5 euron sijoituksella autamme alueen ihmeellistä eliöstöä, suojelemme luontoa ja saamme ilmaisen "uiskin". Rouva kyllä sanoi, että ei sitä kannata käyttää, alennuksen saa vain jos syö ravintolassa. Ei oikein tainnut olla sesonki, kun satojen paikkojen ravintolassa oli kuusi asiakasta. Maisemakuvien jälkeen siis vain viiden euron vessa, kallein tähän mennessä. Ja sitten piti ajaa vielä sieltä vuorelta alas.

Näkymiä oli joka suuntaan. Nämä näkymät pohjoiseen merelle ja paikallisille banaaniviljelmille.

07%20n%C3%A4kym%C3%A4%20vuorelta-normal.

 

Sieltä vuorelta piti sitten ajaa myös alas.

07%20arucasin%20vuorelta%20alas-normal.j

Ihan lopuksi kahden naiseni välillä alkoi olla luottamuspula, mutta seurasin sen ohjelta, joka on erikoistunut pelkästään mutkiin ja pääsin kuin pääsinkin alas, vaikka se toinen oli kovinkin epäileväinen varsinkin tässä kohdassa. Itse toivoin hartaasti, että katu olisi yksisuuntainen.

07%20kapea%20katu%20kirkolle-normal.jpg

Parkkipaikalla oli tilaa vaikka busseille. Yksityisyritteliäisyyskin oli kohdillaan: paikallisen katedraalin parkkipaikalla missään ei lukenut maksusta mitään. Niinpä pysäköin auton ja olimme poistumassa kuvien ottamista varten lähemmäs katedraalia, kun takavasemmalta tuli taas mies. Kun hän ymmärsi, ettemme olleetkaan kanarialaisia, parkkipaikasta tulikin yhtäkkiä maksullinen. Sinne hävisi euro ukon taskuun, ei kuittia, ei mitään. Mutta oliko oikeastaan valinnanvaraa? Mitäpä reklamointi tämmöisessä tilanteessa auttaisi.

07%20parkkimies-normal.jpg

Katedraalikin oli kiinni, mutta kierrettiin se ensin jalkaisin ja ihmeteltiin aidalle kasattuja vesipulloja. Olisipa ollut joku, jolta kysyisi.

07%20Arucasin%20kirkko-normal.jpg

07%20pullot%20kirkon%20aidalla-normal.jp

 

Kolmas paikka eilen oli Männyn Pyhän Neitsyeen Basilika. Rouva osaa tämänkin nimen paremmin. Joka tapauksessa paikan nimi oli Teror. En halua arvaille, miksi paikkakuntalaisia nimitetään.

Parempi sitten varmaan minun jatkaa, kun Miehen mielestä osaan paremmin. Arucasista siis toisen naisen johtamana Teroriin. Siellä toinen nainen ilmoitti meidän olevan kohteessamme keskellä risteystä, mutta näin taas tien viitoista, että Pinjan Virginen kirkko oli suoraan ylämäkeen. Parkkipaikkakin löytyi ihan vain kolosesta, joka oli tyhjänä - se on niin helppoa tällä pikkukirpulla. Mäen päällä oli kirkko, jonka nimi on Männyn Neitsyen kirkko. Paimenet olivat 1481 nähneet männyn oksissa neitsyen ja alkaneet palvoa mäntyä. Kun mänty kuoli, siihen rakennettiin kirkko. Kun Suomessa joku näkee ilmestyksiä kuten Liisa Eerikintytär tai Lapin Maria, siitä syntyy herätysliike, ei kirkko, mutta aika erilaisia kansoja ollaan muutenkin.

Tämä mäki oli miljöönäkin suojeltu, muistaakseni Unescon listoilla, ja jos ei ole niin ainakin jollain paikallisella ja ihan hyvä suojeltava onkin. Mielenkiintoinen ratkaisu tuo kukkamaa katolla.

07%20katu%20m%C3%A4nnyn%20neitsyen%20kir

Katu sinänsä oli aika hieno, erityisesti nuo puiset parvekkeet ovat täällä tyypillisiä. Kujan päässä Männyn neitsyen kirkon julkisivu.

07%20m%C3%A4nnyn%20neitsyen%20kirkon%20f

Sama kaakelitauluna:

07%20m%C3%A4nnyn%20n%20kirkosta%20kaakel

ja vielä kirkko sisältä

07%20m%C3%A4nnyn%20neitsyen%20kirkko%20s

Matkalla poikkesimme yhdelle tien vieressä olleelle hautausmaalle. Se oli aika erilainen kuin Suomessa. Seinämissä oli suunnilleen meidän hautakivien kokoisia laattoja ja niiden takana lokero, ehkä noin 60x60 cm. En tiedä, onko täällä tuhkaus ainoa hautaustapa, mutta muunlaisia hautausmaita en ole nähnyt. Ei siis mitään nurmia tai hiekkoja tai käytäviä, vain näitä seinämiä ja lokeroita.

07%20cemeterio-normal.jpg

Paluumatka sujui samoja vuoristoteitä, mitä oli tultukin. Korkeimmilla vuorilla alkoi olla jo aika sateen näköistä.

07%20kanarialla%20sataa-normal.jpg

 

Pääsiäissunnuntai

Pääsiäisaamusta sanotaan, että aurinkokin tanssii taivaalla. Ei Kanarialla, täällä oli auringon sijasta sateenkaari.

06%20sateenkaari-normal.jpg

Aamupalalle katettiin ruskeat munat IKEAsta vartavasten ostetuille keltaisille tableteille, mutta mämmi oli kotona jääkaapissa. Saa nähdä, uskalsivatko kanariaanit edes maistaa, vaikka kerroin kyllä jopa valmistusaineeet. Ei ole vielä tullut kommentteja, vaikka viilistä, leipäjuustosta ja AINO -jäätelöstä olivat kyllä tykänneet.

Uiminenkin oli oma lukunsa, kun tukka kastui, vaikka ei kastellutkaan. Seuraa oli huomattavasti vähemmän. Vain pari teini-ikäistä poikaa sukelteli. Muutama ruotsalainen makasi aurinkotuoleilla viltin alla. Onhan se totta, että voimakkaassa auringossa ultraviolettisäteitä on kaikkialla ja aurinko ruskettaa pilviselläkin säällä, ja aurinko ruskettaa vaatteitten läpikin, mutta jos on pilvistä ja viltti ja vaatteet, niin en usko siitä seuraavan muuta kuin flunssa. Tai sitten olivat allergikkoja, jotka nauttivat kerrankin pohjoismaisesta kesäsäästä ilman siitepölyjä.

Täällä on joka päivä käytössä rusketusopo (sun tan advisor), joka eri kielillä kertoo, miten saa nopean rusketuksen. Alle kouluikäiset lapsethan kulkevat lastenhoitajien kanssa, niin että aikuiset voivat keskittyä olennaiseen. Rusketusopo siis muistuttaa, että jos on nauttinut riittävästi olutta, voi helpommin nukahtaa aurinkotuoliin ja saada nopean rusketuksen. Suomeksi näitä ohjeita ei ole tietenkään tarvinnut antaa, suomalaiset osaavat tämän luonnostaan. Puolen päivän tienoissa alkavat yhteispohjoismaiset keskikehonrakentajien cervesa -kilpailut, joissa voittaja selviää illalla, muut vasta seuraavana aamuna. Emme ole ehtineet osallistua kisoihin, koska meidän päiväohjelmamme iltapäivisin suuntautuu sisämaan vuoristoon, rakennustaiteen helmiin, kuten Ikeaan tai rannikon vilkkaaseen basaaritunnelmaan "Terveterve, spesiall ofer voor juu, onli tödei, normali ten juuros pat tödei too rolleksvats voor tventifaiv juuros where duu juu go sou suun aar juu ängri pliis kampäk dont juu vant tu tolk tumi?"

Relasimme siis rauhassa niin kauan kuin sadetta kesti. Kun heräsimme, ei enää niin paljon ollutkaan ja käveltiin bussipysäkille. Mies ehti juuri katsoa aikataulusta, että busseja menee Maspalomasiin kerran tunnissa, kun ensimmäinen kaarsi pysäkille. Tuo lennokas rakennelma palmusta oikealle on pysäkki.

06%20bussipys%C3%A4kki-normal.jpg

Menimme päättärille asti Melonerasiin ja aloitimme kävellä takaisin meille päin ihailtuamme hetken majakkaa ja aaltoja.

06%20Faro-normal.jpg

06%20aallot%20vastavaloon-normal.jpg

06%20aallot-normal.jpg

06%20juha%20ja%20aallot-normal.jpg

 

06%20p%C3%A4rskeet-normal.jpg

 

06%20kaktuksia-normal.jpg

Mies oli unohtanut kartan eikä halunnut seurata rantaa, kun Maspalomasin dyynit menivät sandaaleihin ja lähdimme sitten kiertämään niitä.

06%20k%C3%A4velij%C3%B6it%C3%A4%20dyynei

Kiersimme ja kiersimme ja kävimme jo tsekkaamassa yhden umpikujan alueella, jolla tiet oli nimetty matkanjärjestäjien mukaan (Avenida de touroperator Tjäreborg kuulostaa vielä pahemmalta kuin Henrik Sohlbergin tie jossain Helsingissä, vaikka on siinäkin maahanmuuttajaopiskelijollani tavaamista). Eikä sitä voi arvata että Avenida de touroperator Fritidsresor onkin umpikuja, josta saa kävellä yli kilometrin takaisin. No, mitä sillä on väliä, missä kävelee, kun ei ole menossa mihinkään. Lopulta olimme kävelleet noin kahdeksan kilometriä matkamittarini mukaan, emmekä olleet dyyneillä, ja päätimme luovuttaa yhdellä bussipysäkillä ja ostaa lipun Bahia Feliziin. Jalkapohjan rakon huomioon ottaen ei huono ajatus.

Edellisestä kappaleesta voisi päätellä, että päivämme meni pieleen, mutta ei ollenkaan! Ihan kivaahan täällä oli kävellä vaikka vähän eksyksissäkin. Ja Maspalomasin dyynit ovat joka ikisessä Kanarian esitteessä, eivätkä näytä yhtään hienommilta kuin vaikka Yyterin rannat tai Kalajoen hiekkasärkät. Ei pidä fiksautua suorittamiseen vaan kävelemiseen.

Ja vaikka emme siis ihan keskeisillä suorituspaikoilla olleetkaan, otimme kuvia kaikesta kauniista ja kivasta ja mielenkiintoisesta, mitä matkalle sattui. Tässä rutikuiva kanava, josta hyvin näkee, että vaihtarimme ovat toivoneet kovasti vettä tänne. Samalla kyllä ovat olleet pahoillaan niistä parista sadepäivästä ja pilvisestä säästä, mikä meidän kohdallemme on sattunut.

06%20kuivunut%20joki-normal.jpg

Palmuja kasvoi kulkureittimme varrella lähes koko ajan ja Mies jo huokasi, että mahtaako näitä osata ollenkaan arvostaa tarpeeksi nyt kun täällä on. Kohta ei taas ole. On vain koivuja allergikkojen kiusana.

06%20palmut-normal.jpg

Golfpallojen taimia iso nurmikko täynnä. Vähän huonosti kasvavat.

06%20golfpallon%20taimet-normal.jpg

Punainen kukka.

06%20punaiset%20kukat-normal.jpg

Puu, jossa kasvatetaan punaisia häntiä.

06%20h%C3%A4nt%C3%A4puu-normal.jpg

Tästä räkyttäjästä selvisin ottamalla kuvan. Heti hiljeni. Ehkä se olikin linssilude? Eipä se tuolta aidan raosta mitään olisi meille mahtanut.

06%20koira%20aidan%20raossa-normal.jpg

Vaarallinen pulu.

06%20vaarallinen%20kyyhkynen-normal.jpg

Lomakoteja jossain Tjäreborginkadulla. Lienevätkö niitä golfosakkeita, kun lähellä näytti olevan kovasti kenttiä?

06%20lomaosake-normal.jpg

Aamuisen sateenkaaren tilalla parvekkeellamme oli iltarusko.

06%20iltarusko-normal.jpg


Toinen pääsiäispäivä

Ei oltu ihan varmoja säästä, mutta lähdettiin silti jälleen San Bartolomen suuntaan. Ja taas hyllytielle.

05%20taas%20hyllyll%C3%A4-normal.jpg

Pilviä näkyi edessä ja aprikoitiin, kannattaako tähän suuntaan tänään ajaa, eli voiko vuorille asti mennä. Eipä olisi kannattanut. Maisemia nähtiin kyllä matkalla, mutta kun olisi pitänyt lähteä nousemaan korkeimmille vuorille San Bartolomen jälkeen, olivat edessä pilvet.

05%20cloudy%20mountains-normal.jpg

No, takaisin taas ja hakemaan jotain turistisempaa tekemistä. Kamelisafareita olisi tarjolla, jos tekisi mieli semmoista. Ja sitten maasturisafareita. Niissä istutetaan sellaiset turistit maasturin lavalle, jotka on itse liian nuoria ajamaan tai eivät uskalla ajaa hyllyillä, ja sitten lähdetään maastureilla jonossa ajamaan jonnekin rotkon pohjalle. Ei näkynyt kaiteita näillä teillä, mutta ei tainnut olla kummempia putouksiakaan.

05%20maasturisafari%20kaukaa-normal.jpg

05%20maasturisafari-normal.jpg

Ja sitten kuvattiin jälleen vuorimaisemia. Aika karuja.

11%20valkoinen%20kyl%C3%A4-normal.jpg

Edessäpäin ne kuuluisat Maspalomasin dyynit, joita eilen kierrettiin siis kaukaa.

05%20n%C3%A4kym%C3%A4%20Maspalomasiin-no

Nyt ei enää kierrettykään niin kaukaa, vaan etsittiin parkkipaikka niin läheltä, että ei tarvinnut enää arvailla, missä dyynit olivat.

Dyyneillä olikin sitten omat kamelihuvit, eli nuoret reippaat miehet ottivat halukkaita kyytiin ja veivät riippuliitimellä jonnekin yläilmoihin. Ei kyllä harkittu tätäkään turistihuvia.

05%20riippuliit%C3%A4j%C3%A4-normal.jpg

Oltiin ihan siellä, missä oltiin poikien kanssa 12 vuotta sitten ja otettiin sitten kuva siitä rannasta, jonka muisto oli sen verran vahva, että ei ollut oikeastaan mitään syytä palata tänne takaisin. Tai ei olisi ollut, jos ei yksi arkkitehtipariskunta olisi halunnut pariksi viikoksi Helsinkiin huhtikuussa. Noiden lippojen alla on pelkkiä pikaruokapaikkoja ja krääsämyymälöitä, joilla seisoskelee aggressiivisia sisäänheittäjiä, jotka tunnistavat sinut suomalaiseksi ihan vähimmästäkin signaalista ja tervehtivät terveterve ja ajattelevat olevansa hauskoja. Eivät ne tiedä, että suomalainen juoksee äkkiä karkuun, jos sitä lähestyy, eikä anna sen rauhassa katsoa ruokalistaa tai tavaroita ja sitten tehdä ostopäätös rauhassa. Tai sitten ne hyvin tietävät, että suomalainen on niin arka ja joutuu heti niin suureen kiitollisuudenvelkaan, jos joku sitä lähestyy, että oitis istahtaa pöytään ja tilaa tai ostaa turhan matkamuiston tinkimättä mistään.

Tämä turistiapaja ei siis ollenkaan ollut meidän mieleen, mutta tämänkertainen loma kyllä on ollut iloinen yllätys.

05%20inglesin%20ranta-normal.jpg

Mies yritti kirjoittaa rakkaudentunnustuksen Kanarialle, mutta rakkaudentunnustus kirjaimellisesti valui hiekkaan. Ei onnistunut sydämenkuva eivätkä GC -kirjaimet.

05%20hiekkaleikit-normal.jpg

05%20hiekkaa%20sandaaleihin-normal.jpg

Hiekalla leikkiminen oli kyllä ihan kivaa - näköjään.

Ja rantakadun kävely kyllä ihan kivaa. Siellä pidetään huolta kasveistakin, eli niille löydetään kasteluvettä, vaikka sadetta ei saataisikaan. Jos asuttaisiin täällä, voisi joulukuusi olla vaikka tällainen eksoottisempi.

05%20joulum%C3%A4nty-normal.jpg

Pitkin rantakatua oli tällaisia vaakoja. Niidenkin täytyy olla vakioasukkaita varten, koska mitä järkeä olisi punnita itseään kerran tällaisella vaa'alla? Eihän sitä tietäisi, onko laihtunut vai lihonut, kun ei olisi mitään vertailukohtaa. Ja mitä sillä tiedolla tekee, mitä yksi vaaka kerran näyttää? Tarkemmin tarkasteltuamme huomasimme, että nämä oli kyllä tarkoitettu saksalaisille. Ohjeet vain saksaksi, piti käyttää müntzen.

05%20vaaka-normal.jpg


Lyhyesti Las Palmasista


Lähdettiin shoppailemaan ja osuttiin suoraan El Corte Inglesin parkkitaloon. Parkkitaloon ei olisi isommalla autolla mahtunutkaan, niin kapea oli kulkuväylä. Suoraan parkkitalosta miesten osastolle ja siitä sitten muille. Kumma juttu, en ottanut ainuttakaan kuvaa koko päivänä. Ehkä on parempi, että Mies kertoo, millainen päivä oli. Minä muistan paremmin kuvista, enkä muista mitään, jos en ota kuvia. Kuten ehkä joku jo on huomannutkin. Niin siis, minulle on yhä aina yllätys, kuinka kauan joku voi viihtyä lastenvaateosastolla. Toiset käyvät samassa ajassa esim. Deutsches Museumissa tai Disneylandissa.

Monena päivänä on kävelykadulla löytynyt soittimia ikkunan takana, liike vain on aina kiinni.Soitinliikkeen ikkunassa oli 4-,8- ja 12-kielisiä cuatroja, joitain 5-kielisiä Kanarian kotoperäisiä ja muita viritelmiä. Ei ne ehkä olis mahtunut matkustamolaukkuun. Ehkä kesällä Thomann on auki...

Luola-asumuksia ja Las Palmasin ranta

Taas oli pohjoisella taivaanrannalla sellaiset pilvet, että ei kannattanut lähteä vuoristoon. Miehellä jäi eilen käymättä yksi tietty musiikkikauppa, jossa myydään sellaisia kitaroita, joita sillä ei vielä ole, joten tuntui ihan hyvältä idealta lähteä takaisin motaria pitkin Las Palmasiin.

07%20kanarialla%20tuulee-normal.jpg

Niin vain kävi, että Las Palmasin sijaan huomasin ajavani taas jollain hyllyllä, tällä kertaa sateessa. Ennen Aeropuertoa käännös länteen ja paikkaan nimeltä Guayadeque.

04%20luolakoteja%20rinteess%C3%A4-normal

04%20ravintola%20luolassa-normal.jpg

04%20viel%C3%A4%20kapeampi%20tie%20hylly

2000 vuotta sitten Pohjois-Afrikasta tuli väkeä Kanariansaarille. Kun muuta rakennusmateriaalia ei ollut tarpeeksi, kaiverrettiin vuorenseinämiin luolia asumista varten. Jos silloisilla työkaluilla sai isot luolat vuorenseiniin, miten ne samat vuoret kestävät auton painoa?

Leppäkerttumme taitaa olla suomalaista sukua, Asikkalasta. Ainakin käytös on kuin A:n puisilla rattailla..." niin näin alamäessä, ylämäessä ei ollenkaan". Tosin tämä tuli mieleeni silloin, kun oli muutaman kilometrin ajomatkalla nousua melkein kilometri, eikä Sitikka tuntunut millään pääsevän eteenpäin.

04%20auto%20mutkassa%20vastaan-normal.jp

04%20barranco%20de%20Guaya%E2%80%A6.-nor

 

04%20luolakoti-normal.jpg

Näissä luolissa asutaan edelleenkin, näimmekin muutamia asukkaita arkisissa töissään.

Tämä siis oli luolakirkko. Piti ottamani kuva, mutta tämä paikallinen turistiseurue piti niin pitkän kuvaussession eri kokoonpanoissa ja eri kohdissa kirkkoa, että väsyin odottamaan. Olkoot sitten blogissani julkisesti vaikka naamat sutattuina. Ensin ne ottivat kuvia rippituolista. Aina yksi kuunteli ja toinen ripittäytyi. Syntiä oli ilmeisesti tehty paljon! Sitten eri ihmiset heiluivat alttarilla. Kaikkea muuta tekivät, eivät sentään tainneet kastaa ketään. Mikä ihmeen vimma ihmisillä on ottaa kuvia itsestään, kun ympärillä on muuta mielenkiintoista kuvattavaa!

04%20luolakirkon%20kuvaus-normal.jpg

Tämän luola-asunnon ovi oli auki. Ovella sanottiin, että siellä myytäisiin hunajaa, mutta ei kehdattu mennä sisään.

04%20luolakodin%20oviaukko-normal.jpg

Ja tässä oli sitten vähän komeampi luola-asumus. Ainakin terassiin oli panostettu.

04%20hienompi%20luolakoti-normal.jpg

Ymmärrän kyllä Miehen huolet hyllyillä ajamisesta nämä kolot nähtyäni. Kovin on haperaa tämä tuliperäinen kallio.

04%20koloja%20rinteess%C3%A4-normal.jpg

Ravintola oli tietty luolassa sekin, onneksi ehdimme paikalle, ennen kuin 4 bussillista innokkaita luolaihmisiä pyrki samaan aikaan syömään. Ainut kerta tähän mennessä, jolloin tunsi olevansa turisti. Muulloin on saanut aika rauhassa kulkea, ei ole jonotettu mihinkään. Kaikki muutkin tilasivat saman annoksen kuin meillä: ryppyperunoita suolavedessä keitettyinä (niinhän minä kyllä itsekin tekisin), ranskanleipä puolikkaan kokoisena (sämpylänä myytiin), luolissa kasvaneen vuohen maidosta tehtyä juustoa, omeletti (syöty jo kuvasta pois) ja avokado-valkosipulitahnaa.

 

04%20ryppyperunat%20ja%20vuohenjuusto-no

Kovin olivat entisaikojen afrikkalaiset meidän oloisia: pitkiä, komeita ja vaaleita. Minullakin oli ennen pitempi tukka ja musta parta. Nämä kuvat luolamuseosta.

04%20luolamuseon%20luola-normal.jpg

04%20vainaja%20alas-normal.jpg

04%20muumiot-normal.jpg

400 vuotta sitten nämä luolaihmiset ovat saivat vetensä syvistä kaivoista luolien sisältä ja vasta 50 vuotta on ollut toimiva vesijohtojärjestelmä. Miten ihmeessä he sitten ovat saanet aikaisemmin vettä? Nytkin on kuulemma ollut erittäin kuiva vuosi, tosin meidän vierailun aikana vettä on kyllä silloin tällöin tullut. Jyrkkien teiden vieressä molemmilla puolilla on leveät ja syvät ojat, jotka täyttyvät hetkessä ylhäältä tulevasta sadevedestä. Yhdessä paikassa oja ei riittänyt, ja vesi kulki tien poikki vieden mukanaan hiekkaa ja soraa.

Sateen alkaessa kadut täyttyvät vedestä ja tyhjenevät ihmisistä. Nämä kuvat ovat Aguimesin pikkukaupungista. Pienessä kahvilassakin tuli satunnainen ruuhka, kun kaikki halusivat kadulta pois ja kirkko oli tietysti kiinni.

04%20Aguimesissa%20sataa-normal.jpg

04%20sellisti%20sateessa-normal.jpg

 

04%20miesporukkapatsas-normal.jpg

 

05%20Aguimesin%20kirkko-normal.jpg

Emmekä me tälläkään kadulla kävelleet. Tämäkin kuva on auton ikkunasta. Toisesta naisesta ei tässä kohtaa ollut mitään hyötyä ja ensimmäinen suunnisti auringon mukaan johonkin suuntaan. Aurinko vain oli hukassa tuolla pilvien takana ja tämä oli ainoa suunta, johon sai kääntyä. Ei olla enää Aguimesissa, joten täydet pinnat naisille.

04%20sateinen%20katu-normal.jpg

Päästiin kuitenkin vielä Las Palmasiin. Navigaattori eli toinen nainen ei tunne ollenkaan Las Palmasia, ehdottelee osoitteen, joka oikeasti on Espanjan Andaluciassa tai USA:ssa. Näyttää kyllä, minne päin pitäisi lähteä. Kuudessa päivässä ehtisi Floridaan. Täytyy siis mennä auringon ja tähtien mukaan ja yrittää pitää desibelimäärä työsuojelun sallimissa rajoissa. Tämä kuva on San Telmon puistosta Las Palmasissa. Rouva suunnisti.

04%20paviljonki-normal.jpg

Ja tämä infokioskista samassa puistossa. Hetken mietin, mihin maahan rouva oli suunnistanut.

04%20kioski%20San%20telmossa-normal.jpg

Nämä kaksi kuvaa ovat San Telmon pienestä kauniista kirkosta.

04%20san%20telmon%20alttari-normal.jpg

04%20san%20telmon%20kirkko-normal.jpg

Istahdimme kävelykadun penkille ja teimme nopeasti  tutkimusta kanarialaisten opiskelukaaresta:

Eskarilaisilla verkkarit ja reppu, jota saattaja yleensä kantaa.

04%20eskarilainen%20-normal.jpg

Alaluokkalaisilla koulupuku, reppu, jota kannetaan itse tai saattaja kantaa.

04%20koulupuvut-normal.jpg

 

04%20reppusel%C3%A4ss%C3%A4-normal.jpg

 

04%20koulupuku%20ja%20reppu-normal.jpg

Yläluokkalaisilla ei koulupukua, reppu kannetaan itse.

04%20reppu%20ilman%20koulupukua-normal.j

Osa nuorista on kokonaan syrjäytynyt koulutusputkesta.

04%20ilman%20laukkua-normal.jpg

Ikärasismia!

04%20liikennevalo%20countdown-normal.jpg

Seuraava ohje oli mennä Santa Catalinaan, vaikka ei ollut aavistustakaan, mikä tai mitä se oli. Kun sain ukaasin pysäköidä, löysin itseni Las Palmasin Kasinon parkkitalosta. Koska vaatetuksemme ei sopinut kasinotalouteen, lähdimme kävelykadulle päin.

 

04%20santa%20catalinassa%20k%C3%A4velyka

 

Aluetta ei suositella kunnon musiikin ystäville.

04%20zona%20atonal-normal.jpg

Playa de las Canteras on kuulemma kuuluisa ranta.

04%20asteita%2025-normal.jpg

04%20canterasin%20ranta-normal.jpg

Kuulin vierestä, että rantakadulla on myös Las Palmasin konserttitalo. Tulimme vain 3 kilometrin rantakadulle väärästä päästä, etsittyämme rantakatua jo muutaman kilometrin verran. Tai minä en etsinyt, kunhan yritin eksyä Las Palmasin kaduilla. Normaalisti eksyminen on helppoa, mutta täällä Atlantti on niin lähellä rantaa, korvissa suhisee kaiken aikaa. Kuva on voimakkaasti zoomattu.

04%20konserttitalo-normal.jpg

Yhdessä kohdassa rantaa oli näitä enemmänkin.

04%20lainelautailija-normal.jpg

Pakkohan se oli kuvauttaa itsensä konserttitalon edessä.

04%20konserttitalon%20fasadi-normal.jpg

 

04%20juha%20ja%20konserttitalo-normal.jp

Tuli mieleen Titanic, eikä vähiten sen takia, että juuri nyt on sen uppoamisesta kulunut 100 vuotta ja sekin oli Atlantilla. Konserttitalon uloke tuo mieleen elokuvan laivan, joka tässä näyttää ajautuvan rantaan.

04%20Aila%20ja%20las%20palmasin%20ranta-

Pimenevässä yössä sitten Kanariakotiin. Navigaattorin maisema on paljon vihreämpi kuin todellisuudessa.

04%20navigaattori-normal.jpg


Vihdoinkin Pilvikalliolle!

Useita päiviä on tiirailtu vuorten ja pilvien suhdetta ja pilviä on ollut liikaa ja liian matalalla. Nyt näyttivät pilvet kuitenkin valkoisilta ja niitä oli vähemmän, eli ryhdyttiin uuteen yritykseen. Naiset olivat eri mieltä matkareitistä ja niin sitä pyörittiin pariin kertaan Playa del Ingelissä yhden huoltoaseman ja liikenneympyrän väliä, vaikka ei ollut ollenkaan tarkoitus ajaa sitä reittiä vaan motaria pohjoiseen. Päästiinhän sitä vihdoin oikeaankin suuntaan, kun joku pysyi rauhallisena. Teldessä poikettiin pois isolta tieltä ja sieltä Valsequilloon. San Mateon kohdalla tuli uskonpuute, kun tie muuttui niin kapeaksi, että vastaantulijat joutuivat peruuttelemaan pois sitikan tieltä ja kaikki tieltä poikkeavat kadut oli merkitty umpikujiksi. Kerran peruuteltiin itsekin. Tämä oli kyllä toisen naisen vika. Ajatti meidät oikotietä San Mateon ohi La Lechucilla -nimisen kylän pihojen poikki. Onneksi muutaman kilometrin jälkeen käännyttiin taas sille ajettavalle tielle. Rouva puristi niin lujaa sitikan ovenkahvaa, että ei tajunnut edes ottaa kuvia.

Muuten se kyllä otti kuvia. Navigaattori oli kertonut matkaksi reilun 60 kilometriä ja ajoajaksi reilun tunnin, mutta ylös menoon kului kyllä yli kolme tuntia. Joka mutkassa piti pysähtyä ja taas joku kiipesi jonkun jyrkänteen reunalle.

03%20aila%20kiipe%C3%A4%C3%A4%20tien%20v

On niissä joissain kuvissa tietysti aika hienoja maisemiakin. Kanaria on niin pieni saari, että kun kiipeää korkealle, jossain suunnassa näkyy aina meri.

03%20taivaan%20laelta%20merelle-normal.j

03%20pilvien%20tasalta%20merelle-normal.

Ja liikenne oli tällaiselle pohjoismaiselle ajajalle sen verran stressaavaa, että taukoja piti pitää. Auton sisäisten desibelien kontrolloimiseksi olen ottanut tavakseni ajaa erittäin rauhallisesti ja silloin tällöin pysähtyä päästämään takana tööttäilevät paikalliset pakettiautojonot ohi.

03%20jono%20ohi-normal.jpg

Mutkan takaa voi kyllä tulla yllätyksiäkin.

Välillä pysähdyttiin kahville virkistysalueelle. Pöytiä oli ja grillejäkin, lapsille leikkipaikka ja alueen portilla sanottiin, että tilaa olisi kahdelle sadalle virkistäytyjälle. Nyt meitä oli vain kaksi ja toinen kiipeili aidanraosta jyrkänteille ja toinen jäi vahtimaan eväitä. Kuka mitenkin virkistäytyy.

Jossain vaiheessa tiellä ollut 40 km:n rajoituskin päättyi. Rouva sanoi, että jatkat vain kolmeakymppiä korkeintaan.

03%2040%20km%20mutka-normal.jpg

Tällä puolella Kanariaa oli paljon vehreämpää kuin etelämpänä. Rinteillä kasvoi jotain muutakin kuin kaktuksia.

03%20rinne%20keltaisia%20pensaita-normal

Liikennemerkitkin ovat täällä erilaisia.

Merkin viesti näytti selvältä, mutta nautoja ei tiellä nähty. Sen sijaan Cruz de Tejedan mäellä kaikui kukkokiekuu ja useita värikkäitä lintuja juoksenteli tien yli ja aitojen takana ja kahvilan terassilla.

Kanoja ja mustia pikkutipuja oli myös.

Pääasia tässä paikassa oli kyllä maisemien kuvaaminen.

03%20pilvet%20l%C3%A4hestyv%C3%A4t%20hui

03%20puskan%20takaa%20vuorille-normal.jp

Seuraava etappi kuvattiin jo täältä.

03%20cruzilta%20roque%20nublo-normal.jpg

Toinen naiseni on aina hukassa, jos sille yrittää syöttää jotain kanarialaista. Täällä oltiin kumminkin sen verran turistiystävällisellä reitillä, että viitoitus auttoi.

Ihme se olisi ollut, jos seuraavat kahdeksan kilometriä olisi saanut ajaa pysähtymättä. Taas oli tien varressa jokin paikka. Täällä oli ennestäänkin jo yksi auto ja yksi saksalainen pariskunta. Saksalaiset valittivat, että paikalla ollut karkkikioski oli purettu ja Rouva yritti vakuuttaa niille, että mitä siitä, wunderschön täällä on joka tapauksessa ja otti lisää kuvia.

03%20pilvien%20tasalla-normal.jpg

03%20n%C3%A4k%C3%B6ala%20vuorille-normal

03%20panoraama%20vuorille-normal.jpg

Lopulta oltiin pilvikalliolla. Täällä oli vihdoinkin muita turisteja. En olisi paljon välittänyt kahdesta bussilastillisesta espanjalaisia kolmetoistavuotiaita, mutta Rouva lähti niiden kanssa kiipeämään kalliolle. Oli ne hyvin kasvatettuja, jokainen sanoi tädille päivää ja katsoi silmiin. Kyllä Suomessa Pisa osataan, mutta kuka opettaisi lapset sanomaan aikuisille päivää ja antamaan paikan ratikassa. Tai kuka opettaisi edes suomalaiset aikuiset tervehtimään bussipysäkillä, kun aamuisin samalla porukalla tavataan päivästä toiseen ja vuodesta vuoteen.

Minun matkani tyssäsi tälle kohdalle. Jäin odottamaan, kun Rouva tulee alas, niin dokumentoin sitten meidän perheen kiipelijän.

03%20Roque%20nublo%20ja%20pari%20muuta%2

Rouva oli käynyt niiden koululaisten kanssa paljon pitemmällä. Korpelan patikkaoppaassa oli yksityiskohtainen selostus siitä, miten Pilvikallion voisi kiertää, mutta kiertämättä jäi, kun Rouva ei halunnut yksin.

03%20aila%20tulee%20alas%20ja%20kalliot%

Kuvassa näkyy kanarianmäntyjä. Ne eivät ilmeisesti ole sukua suomalaisille männyille. Nillä on jopa 30 senttiä pitkät neulaset, joilla ne pystyvät ottamaan kosteutta sateesta ja pilvistä ja sitten viemään sitä juurilleen, jotka veden kassa imevät itselleen mineraalit. Kanarianmänty on kova ja kestävä lajike, siitä tehdään täällä huonekaluja. Olisikohan Lundialla tänne ideoita? Suomalainen mänty on aika pehmeää, meidänkin hyllyt ovat neljässäkymmenessä vuodessa jo ihan koloille kolhiintuneita.

Mutta asiaan. Lisää maisemia. Ja myös niitä mäntyjä.

03%20maisema%20laaksoon%20nublolta-norma

03%20puskia%20nueblolta-normal.jpg

Kohtuullisen ajomatkan (tai mikä täällä nyt kohtuullista on) päässä olisi ollut myös Pico de las Nieves, mutta kello alkoi olla jo sen verran, että haluttiin varmistaa paluu ennen auringonlaskua ja lähteä ajelemaan kanariakotiin.

Tunten näköalapaikalla pysähdyttiin loman aikana jo kolmatta kertaa kahville. Meillä on retkillä aina eväät, ettei Juhlamokan sijasta tarvitse juoda mitään karvaita arabikahveja eikä varoa majoneeseja ja kaikkea muuta ulkomaalaista. Maitoa suodatinkahviin, omat leivät turvallisilla kinkuilla ja juustoilla, valmiiksi paloitellut appelsiinit ja omenat. Sen verran annettiin paikallisille periksi, että on taatelirasia mukana. Päivän happymeal palmujen alla penkillä.

03%20happy%20meal%20today-normal.jpg

Ja vielä kerran hyllyjä pitkin San Bartolomesta etelään.

03%20viel%C3%A4%20kerran%20hyllyt-normal

Ja ennen auringolaskua kotikadulla.

03%20kotikatu-normal.jpg

Kaksi viikkoa takana. Auringon jälkeen jaksaa loppukevään rutistuksen töissä ennen seuraavaa kodinvaihtolomaa, joka on jo sovittuna. Oli meille yllätys, että näistä maisemista joku ehdoin tahdoin halusi Helsinkiin räntäsateeseen, mutta ymmärsimme kyllä heidän pointtinsa, kun he sanoivat, että heillä tämä kesä on aina, ei heidän tarvitse lähteä lomalle kesän saadakseen. Kotipihamme eksotiikka oli houkutellut kieriskelemään lumessa naulakosta löytyneet saappaat jalassa ja ottamaan kuvia pihan lumisista kuusista.

02%20hedelm%C3%A4t-normal.jpg

On kyllä tämän jälkeenkin ihan mahdollista, että saaresta ei meidän suosikkiamme lomakohteena tullut vieläkään, mutta aurinko, uima-allas ja auto saaren kiertelyyn olivat juuri nyt meille aivan täyskymppi ratkaisu. Laskimme jossain vaiheessa lomaa, mitä matkamme olisi normaalihinnoilla tullut maksamaan tässä lomakohteessa ja yllätyimme, miten paljon kodin- ja auton vaihdosta tuli säästöä. Noin kolmen ja puolen tuhannen euron sijasta maksoimme vain lennot, tuhat euroa ja niissäkin olisi voinut vähän säästää, jos ei olisi välittänyt siitä, että lennot olivat suorat ja jos olisi voinut joustaa päivämäärissä. Kodinvaihdossa tuo kustannuspuoli ei kuitenkaan ole se tärkein, nytkin me saimme vaihtareiltamme paljon vinkkejä ja huolenpitoa, ja toisaalta oli myös meidän puolestamme mielenkiintoista vastailla heidän kysymyksiinsä suomalaisesta arkkitehtuurista ja musiikista.

 Gran Canaria!